Juhannus ja juhannustaika

Juhannusta vietettiin alun perin vuoden valoisimpana päivänä eli kesäpäiväseisauksen aikaan. Kesäpäivänseisaus on aika, jolloin aurinko laskee vain hetkeksi horisontin alapuolelle, ja yö on hyvin lyhyt.  Nykyisin juhannusta juhlitaan Suomessa kesäkuun 20. ja 26. välisen päivien lauantaina. Monet kristilliset kirkkokunnat taas juhlistavat tällöin Johannes Kastajan syntymäpäivää, siitä siis nimi juhannus. Ennen, varsinkin Suomessa, juhannus oli muinaisuskontoon liittyvä juhla, Ukon juhla tai vakka juhla. Ukko oli esi-suomalaisten ja karjalaisten ylijumala sekä ukkosen, sään ja sadon jumala.

Juhannus on edelleen yksi suurimmista juhlista Suomessa ja sillä on vahva perinne maaseudulla, mutta sitä juhlitaan myös kaupungeissa ja kesämökeillä. Juhannuksena suomalaiset kokoontuvat yhteen juhlimaan ja nauttimaan kesästä. Tyypillisiä juhannuksen tapahtumia ovat saunominen, juhannuskokkojen polttaminen (jos ei ole voimassa metsäpalovaroitusta), kesäisten ruokien valmistaminen ja nauttiminen sekä erilaiset ulkoiluaktiviteetit, kuten veneily, kalastus ja retkeily. Juhannuksena suomalaiset nauttivat perinteisiä kesäruokia, kuten uusia perunoita, silliä, savustettua kalaa, makkaraa ja erilaisia salaatteja. Juhannuspöydässä on usein myös marjoja, kuten mansikoita.

Saunominen on tärkeä osa juhannuksen viettämistä. Suomalaiset nauttivat saunomisesta ympäri vuoden, mutta juhannuksena se on erityisen suosittua. Monet menevät saunaan ystävien tai perheen kanssa ja vihtovat itseään vastalla, joka parantaa verenkiertoa ja antaa rentouttavan tunteen.

Juhannuskokkojen polttaminen on yksi juhannuksen ikonisimmista perinteistä. Kokot sytytetään yleensä rannoilla tai saarissa, ja niiden ympärille kokoontuu ihmisiä katsomaan ja tunnelmoimaan. Kokkojen polttamisen, tarkemmin tulen ja savun, uskotaan karkottavan pahoja henkiä ja tuovan onnea ja hyvää sadonkorjuuta. Uutisissa mainitaan ennen juhannusta, onko metsäpalovaroitus voimassa ja onko juhannuskokkojen polttaminen sallittua.

Juhannussaunan, koivuvihtojen ja tanssien lisäksi, juhlan viettoon on kuulunut myös juhannustaiat. Näistä perinteistä monet juontavat juurensa vanhaan eurooppalaiseen valon ja hedelmällisyyden juhlaan kesäpäivänseisauksen aikaan. Joten juhannuksen taiat ja ennustukset, joissa povataan tulevaa puolisoa kukkakimpulla tai satokauden runsautta siitä, miten paljon juopoteltiin, eivät olekaan tuulesta temmattuja.

Vastaavia tulia poltettiin myös talvipäivänseisauksen yhteydessä. Uskottiin, että nämä päivät olivat taianomaisia päiviä, koska silloin aurinkokin tuntui pysähtyvän hetkeksi ääripäähänsä, mikä puolestaan sai henkiolennot liikkeelle.

Muutamat näistä taioista ovat säilyneet tähän päivään saakka. Paikkakunnat sekä perinteet vaikuttavat taikojen teossa sekä uskomuksissa. Niitä saatetaan tehdä eri lailla, eri puolilla maata.

 

Tässä niistä muutama:

• jos juhannusyönä kerää seitsemän kukkaa ja asettaa ne tyynyn alle, voi unissaan nähdä tulevan rakkautensa
• jos juhannusyönä kulkee metsässä, saattaa siellä kohdata virvatulen, joka johdattaa seuraajansa aarteen luo
• kun juhannussaunan jälkeen heittää saunavihdan saunan katolle, niin siitä ilmansuunnasta mihin vastan pää (= kädensija) osoittaa, sieltä saapuu heittäjälle rakas

Juhannuksen aikaan Suomen luonto on kauneimmillaan. Kesäyöt ovat valoisia ja luonto herää täyteen loistoonsa. Monet suomalaiset viettävät juhannusta luonnossa.

 

lähteet:

http://juhlat.fi/articles/tag/juhannustaiat/

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/05/17/juhannus-keskikesan-ja-valon-juhla